Nukkekoti oli varsin tärkeä osa lapsuuteni leikkejä ja niinpä omistan tämänkertaisen kirjoitukseni historialle, nukkekotini historialle.

En koskaan ollut erityisen kiinnostunut nukeista. Mollamaijat ja vauvanuket lähinnä olivat sievässä järjestyksessä nukkejen kehdossa ja siinä se. Barbiet pääsivät leikkeihin mukaan vain jos heillä oli ratsutila(ja ainahan heillä oli!). Olen näet ollut hevosihmisiä pienestä pitäen... Ja hevoset näkyivät tavallaan myös lapsuuteni nukkekotileikeissä. Siis... Nyt itse nukkekotiin... Isä rakensi 80-luvun puolella jämäkästä vanerista upean 6huoneisen(+ullakko) nukkekodin leikkeihimme(tai vanhempien sisaruksieni leikkeihin, itsehän en tuolloin ollut vielä olemassa, heh). Kun sitten ehdin leikki-ikään niin nukkekoti olikin kovassa käytössä! Ja taloa eivät suinkaan asuttaneet nuket (joita pidin kankeutensa ja ankean muotoilunsa vuoksi jo pienenä aika rumina) vaan nukkekodin asukkaat olivat My Little Poneja ja Action Force G.I.JOE The Real American Hero action figuureja! Kyseiset hahmot olivat silmääni aivan loistavan kokoisia nukkekotiin, jonka isä oli sattumalta rakentanut lähes täydellisesti mittakaavaan 1:12 (ellen erehdy, matemaattiset ja numeraaliset asiat ovat meikäläiselle melko hepreaa!). Nukkekodissa elettiin siis toisaalta hyvin sokerista ja ponien päivänpaisteisen viatonta elämää, mutta täysin sujuvasti ponien seassa seikkailivat hurjat ninjat ja kultahammastahnaa varastelevat (selitän myöhemmin, heh) Anhilator kommandot!

Nukkekotimme sisustus vaihteli laajasti... Äitini vanhoista Lunbyn kalusteista suurin osa joutui sen aikaisen sekarotuisen koiranpentumme hampaisiin(tätä en edes muista, taisin olla 3v.) ja taisipa isoveljeni joskus istahtaa jonkun nukketuolin rikkikin... Sittemmin nukkekotia ovat koristaneet monenlaiset ja monentyyliset kalusteet... Sulassa sovussa ovat olleet käsityönä tehty kiikkutuoli ja halpamuovinen sinipinkki lipasto. Pientä lelukrääsää oli viisilapsisessa perheessämme paljon, ja varsinkin kun olin jo vähän isompi muksu, niin nukkekotimme oli lapsen silmissä vallan komea kaikkine krääsäsisustuksineen! Äiti oli siististi teipannut lahjapapereista seiniin hienot tapetit - nukkekodin lastenhuoneen pellepaperin muistan erityisen hyvin!

Siihen aikaan talossa oli erikseen Baby Gloryn(suosikkini!) makuuhuone, olohuone, lasten leikkihuone, keittiö, kylpyhuone(joka oli toisinaan myös vankityrmä, leikistä riippuen) ja viimeinen huone toimitti monen huoneen virkaa, mm. saunaa, lasten makuuhuonetta, varastoa ja niin edelleen... Vuosien mittaan asukkaat, kalusteet ja koko nukkekodin käyttötarkoitus muuttuivat... Päätin jo melko pienenä että nukkekoti jää ja isona teen siitä vielä todella hienon! ...Nukkekoti toimitti lapsuuden ja tämän hetken väliset vuodet kirjahyllyn virkaa huoneeni lipaston jatkeena ja uskollisesti nukkekoti kantoi huoneissaan c-levyjä, silinterihattua, pehmolelukomppaniaa, kirjoja, piirustuksia, värikyniä ja ties mitä... Kaikkina noina vuosina, nuokkuessaan ruman taakkansa alla (sisustuskankaalla peiteltynä), nukkekoti varmaan uneksi kunnian päivistä ja huomion keskipisteenä olemisestä... Loiston ajoista.

 

Nyt nukkekoti on taas kaivettu esiin. Ja voi missä kunnossa se onkaan! Aiemmista kauniista kuvailuistani huolimatta olimme varsin rajuja leikkijöitä... Osasimme kunnioittaa meille annettua sen verran ettemme rikkoneet - mutta olimme kyllä kovasti "sisustaneet!" ..Tai no... Enimmäkseen minä olin pienenä köh, sisustanut: Seinät ovat täynnä tussi, liitu, hiili ja tarrajälkiä - samoin katto ja lattiat. Ulkoseiniä on koitettu värittää vahaliiduin (Odottakaas kun näette kuvia aloituskunnosta!). Mitään peruuttamatonta ei onneksi ole tehty.