Makoilin sohvalla ja katselin puoliunisena nukkekodin paljasta runkoa. Olin jo aiemmin pohtinut talolle nimeä, ja nyt siinä loikoillessani ajatus palasi taas mieleeni... Eihän uljas projekti pelkkänä "nukkekotina" voinut loputtomiin pysyä. Ajatukset harhailivat ja nukahdinkin varmaan hetkeksi. Mielessä pyörivät kotipaikan nimi, kotitien nimi ja sukunimet, mutta mikään ei tuntunut iskevän. Noustessani sohvalta tönäisin jalallani tyynyä joka oli luiskahtanut lattialle. Varoin vaistomaisesti etten potkaise jaloissa tuntuvaa sillä oletin sen automaattisesti olevan koira. No eihän se koira ollut sillä vanha whippetti Pökkelikön Karoliina,  tuttavallisemmin Kessu, nukkui pois jo Heinäkuussa. 15-vuotiaaksi elänyt koiravanhus pyörii mielessäni usein ja tuumin siinä tyynyä nostaessani notta miksei talolla voisi olla vanhaan ystävään liittyvä nimi.
Ja tällä koiralla ehti totisesti olla lempinimiä! Luokkakaverini (terveisiä Lazinessille!) keksi aikoinaan kutsua koiraa Kesmunderiksi ja hienolta mutta silti hupaisalta kaikuva nimi jäi mieleeni. Nukkekoti Kesmunder, Nukketalo Kesmunder, Kesmunderin nukkekoti, Kesmunderin kartano - ei vaan Kartano Kesmunder! ...Nimi kuulosti heti hyvältä, ainakin omaan korvaan vaikka alkuun pidin ajatusta hiukan vitsinä... Mutta mitä kauemmin asiaa mietin sen paremmalta ajatus Kartano Kesmunderista on alkanut tuntua. Vaikkei nukkekotiin mitään konkreettista koiraan viittaavaa tulisikaan niin jotenkin... Mukava ajatus. Nukkekoti olkoot vähintäänkin työnimeltään Kartano Kesmunder! (Saapas nähdä mitä muut pitävät nimestä ;D).

Kuva edesmenneestä silmäterästäni.  Kessu on kuvassa 14vuotias.